Viimeisellä eskariviikolla aurinko helli, ja kelit olivat mitä parhaat maitotilaretkelle. On ihanaa, että Arlan kanssa tehty yhteistyö poikii elämyksiä myös lapsille. Sillä sitähän maatilalla vierailu parhaimmillaan on.
Lasten nauru kaikui navetan seinillä, kun joku lehmistä kajautti ilmoille isot ”am-muut”. Oli jännittävää katsoa vierestä, miten lehmiä arastelevat lapset pikkuhiljaa uskalsivatkin koskea ja silittää eläimiä. Jotenkin kuulun itse siihen sukupolveen, että navetta kuuluu lapsuuteen. Vaan ei se vaan enää olekaan niin. Moni lapsista sanoi, ettei ole koskaan käynyt navetassa. Haju ihmetytti, pienet sormet tukkivat nenät aluksi. Lopulta nenien tottuessa luonnon omiin aromeihin, uskalsi tarttua rehuun ja syöttää lehmiä yksi kerrallaan.
Ilmassa leijui paljon kysymyksiä ”miksi?”. Lasten tiedonjano on loputon uusia kokemuksia tullessa vastaan. Keskityimme kuitenkin kertomaan, miten maito syntyy ja miten se päätyy meijeriin. Maitoautokin kävi nappaamassa 2000 litraa maitoa vierailumme aikana. Kissakin sai päivän maitosaldosta osansa.
Hevoset ja traktorit kävimme myös moikkaamassa, jäi ihan älyttömän ihana fiilis vierailusta. Taas mietitytti millaista elämä maatilalla nykypäivän Suomessa onkaan. Tämäkin maitotila pyörii kolmannessa sukupolvessa, mutta helppoa se ei varmastikaan aina ole.
Päivän jälkeen piipahdin kaupassa maito-ostoksilla lähikaupassani. Kylmäkaappien luona tuli vanha mummo juttelemaan. Hän tunnisti vaatteideni aromin, ihmetteli olenko käynyt navetassa. Napatessani Arlan tölkin käteeni, hän huolestui: ”Ostatko ulkomaalaista maitoa?” Ilokseni saatoin kertoa, että Arlan maito on suomalaista, ja itseasiassa ostin hämeenlinnalaista maitoa. Jäi siinä mummo ihmettelemään varmasti keskustelua kanssani. Mutta huomaan, kuinka vääriä mielikuvia ihmisillä vieläkin on. Ostamme niin usein mielikuvien varassa tutustumatta tarkemmin tuoteselosteisiin.
Nämä kuvien eskarit ovat nyt eskarinsa päättäneet, miten mielettömiä elämyksiä ja kokemuksia olemme yhdessä kokeneetkin! Toivottavasti ne jäävät lasten muistoihin ja sydämiin. Olemme paljon puhuneet myös ekologisuudesta ja luonnon suojelemisesta sekä siitä mistä ruoka tulee ja mitä ihminen oikeastaan tarvitsee selviytyäkseen. Luonto on elinehtomme, sen ymmärtäminen ei ole lapsille aluksi helppoa. Suhde luontoon ei löydy ellei siellä käy ja ihmettele. Vaikka lehmät eivät vapaana kuljekaan talvisin, on kosketus tuotantoeläimiinkin todella tärkeää lapsille.
Onneksi nämä lehmät kirmasivat jo kesälaitumille…niin siis tavallaan minäkin. 😉 Vaikka töitä on edessä vielä juhannukseen saakka, hyvin vielä jaksaa ja intoakin on enemmän kuin koskaan.
// kiitos Arlalle mahdollisuudesta tilavierailuun ja lasten vanhemmile kuvausluvista.
HUNAJAISTA 